Turjanmeri ?

Petsamo-Seuran kustantaman Petsamon historia kirjan nimi ”Turjanmeren maa Petsamon historia 1920-1944” aiheuttaa edelleen kyselyjä, että miksi näin harhauttava nimi on kirjalle annettu.

Samoin kysellään Petsamo-Seuran kotisivujen nimeksi valitun ”Turjanmeren maa” merkitystä seuralle.

Nämä ovat hyviä kysymyksiä, joihin tulee pyrkiä löytämään selkeät vastaukset.

Petsamo-Seuran kotisivuille nimi syntyi luontevasti historiakirjan nimen pohjalta. Sivun yläosa  kuvaa mystistä Turjanmeren henkeä.

Tosiasia on, että Petsamo ja sen historia on edelleen vain pienen osan kansastamme tuntemaa ja siten mystinen ja romanttinekin.  Petsamolaisille se on entinen kotipaikka, synnyinpaikka ja sen mukaisesti tunnettu ja tunteissa.

Petsamo-Seuran tehtävä on siten muutoksessa, että sen tulee entistä enemmän tuoda esille Petsamoa ja petsamolaisuutta, saattaa asiaa tunnetummaksi. Historiaa ei saa vääristää, eikä unohtaa.

Turjanmeri ?

Vanhin tieto ilmeisesti tuosta nimestä löytyy Turun Akatemian professori Henrik Gabriel Porthanin ja mytologia0001.jpgChrister Gananderin kokoamasta Mythologia Fennica kirjasta vuodelta 1789.  Ganander syntyi 11.11.1741 Haapajärven kappalaisen poikana. Opiskeli teologiaa ja kiinnostui kansanrunoudesta ja tarustoista.

 

tuli_1.jpg

  tuli_2.jpg

 

 tuli4.jpg


    

Nämä lainaukset viittaavat Elias Lönnrothin Kalevalaan joka ilmestyi 1849 kokonaisena teoksena. Hän julkaisi teoksen osia  1833-1840 välillä.

Tuolla hyisen meren rannoilla oli elämää ja oli ollut paljon aikaisemminkin, sitä ei sattumalta suomalaiset löytäneet. Meri oli kovin kaukana silloisesta suomalaisesta asutuksesta ja sana sieltä kulki harvakseen. Pohjoistuuli on ollut kylmää aina ja joskus kylmyys toi kovan koettelemuksen ihmiselolle.Revontulet ja yöttömän yön kajo lisäsivät mystisen seudun uhkaa. Kertomukset tosiasioistakin saavat matkan varrella paljon väriä nykyisinkin, ei ihme että silloiset jutut ovat lähes kummallisia nykyihmisille.

Lukijoista moni on perehtynyt kirjallisuuteen paremmin kuin tämän kirjoittaja, niinpä toivonkin,

että antaisitte lisävalaistusta tuohon Turja-kysymykseen omalla tekstillänne.

                                                                                                *

 
Eino Leino

Lapin kesä

Lapissa kaikki kukkii nopeasti, maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin.

Tuot' olen aatellut ma useasti, kun katson kansan tämän vaiheisiin.
Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta ja suuri surkastua alhaiseen?

Miks meillä niin on monta mielipuolta? Miks vähän käyttäjiä kanteleen?
Miks miestä täällä kaikkialla kaatuu kuin heinää, - miestä toiveen tosiaan,

miest' aatteen, tunteen miestä, kaikki maatuu tai kesken toimiansa katkeaa?
Muualla tulta säihkyy harmaahapset, vanhoissa hehkuu hengen aurinko.

Meill' ukkoina jo syntyy sylilapset ja nuori mies on hautaan valmis jo.
Ja minä itse? Miksi näitä mietin? Se merkki varhaisen on vanhuuden.

Miks seuraa käskyä en veren vietin, vaan kansain kohtaloita huokailen?

..
*
Kalevalassa sanotaan näin
*
 
Wäinämöisen lähtö   (XIII )
 Ken se kieltäni kirosi, kenpä ääntä ärjähteli;
soimasi sorisevani, lausui liioin laulavani,
pahasti pajattavani, väärin virttä vääntäväni.
 Elkätte, hyvät imeiset, tuota ouoksi otelko,
jos ma, lapsi, liioin lauloin, pieni, pilpatin pahasti!
En ole opissa ollut, käynyt mailla mahtimiesten,
saanut ulkoa sanoja, loitompata lausehia.
 Muut kaikki oli opissa, mie en joutanut kotoa
emon ainoan avusta, yksinäisen ympäriltä.
Piti oppia kotona, oman aitan orren alla,
oman äitin värttinöillä, veikon veistoslastusilla,
senki piennä, pikkaraisna, paitaressuna pahaisna.
 Vaan kuitenki kaikitenki la'un hiihin laulajoille,
la'un hiihin, latvan taitoin, oksat karsin, tien osoitin.
Siitäpä nyt tie menevi, ura uusi urkenevi
laajemmille laulajoille, runsahammille runoille,
nuorisossa nousevassa, kansassa kasuavassa.
*
*