Matkakertomus

Petsamon matka 14-16.7.2019


Matkalle ilmoittautui ennakkoon yli viisikymmentä henkilöä. Kevään mittaan tuli normaaliin tapaan muutama
peruutus ja lopulta 42 lähti matkalle. Jouduimme nopeasti järjestelemään tulkin, koska matkatoimiston johtaja Irina teloi jalkansa ja estyi matkalta. Viktoria toimi tulkkina ja hoiti hommat vahvalla otteella. Lisäksi sovittu matkanjohtaja ilmoitti matkansa peruuntumisesta, joten ongelmia tuli viime hetkellä, mutta paikkaamalla selvittiin tärkeimmistä ainakin kohtuullisesti. Lähtö oli 14.7 sunnuntai aamulla ja saimme perjantaina 12.7 tiedon, että Liinahamariin pääsy estyy Pohjoisen laivaston päätöksellä. Tämä on ikävä kun lopullinen ilmoitus tulee niin myöhään, mutta syy on siinä, että isojen johtajien liikkeistä ei etukäteen tiedotella. Näin tämäkin yllätys liittyi selvästi lähialueella tapahtuneeseen sukellusvene onnettomuuteen. Pohjoisen kesä ei ollut vielä parhaimmillaan ja asusteet piti olla keväistä tasoa. Nikkelin kaupungissakin oli kukat istutettu ulos edellisellä viikolla, sillä muutoin ne olisivat paleltuneet yön pakkasissa. Haapaan oli lehti juuri tulollaan, eikä maisema ollut oikein kesäinen.

Tullista selvisimme normaalin tunnin odottelulla ja pääsimme matkaan. Mennessä ajoimme Salmijärven kautta, jossa ei juurikaan näkemistä ole. Uusi tie kulkee korkealla Kaulatunturin kupeella, johon se on pengerretty estämään eroosion aiheuttaman pintakerrosten siirtymisen alapuolella olevalle sulatolle. Maisema on karu ensikertalaisille matkaajille, vaikka paikoin onkin jo vihertävää kasvillisuutta tullut. Zapoljarnyihin saavuttiin aikataulun puitteissa ja pääsimme majoittumaan sekä iltapalalle. Kaupunkia hotellin kulmilla, jossa sijaitsee kulttuuritalo, oli koristeltu värikkäillä muraaleilla karujen betonikolossien päädyissä. Maanantaina aamupalan jälkeen lähdimme Nikkelin kaupunkiin ja siellä museokierrokselle. Museossa on omat juttunsa heillä ja meillä, joten kierros jäi kyllä laihaksi anniltaan Saimme Petsamo-Seurana sen verran asiaa edistettyä, että vaikka omaa Suomen ajan osastoa emme saa, niin voimme toimittaa sinne vierailijoiden nähtäväksi valokuvakirjat teksteineen. Saimme seurana myös kutsun Petsamon 75 v juhliin marraskuussa, tietysti kutsun otamme vastaan kohteliaisuutena. Kutsuun sisältyy kylläkin esitelmäosuus puoleltamme, mutta onhan tuo rankan matkan takana.

Nikkelin kaupungin sijaisjohtaja otti meidät tervehdyksellä vastaan kaupungintalon edessä. Juuri valmistuneessa tsasounassa kävimme tutustumassa ja osa sytytteli kynttilöitäkin tavan mukaan. Tuo tsasouna on rakennettu täsmälleen samalle paikalle kuin oli suomalaisillakin tarkoitus rakentaa luterilainen kirkko. Vieressä on edelleen rakennuksen tynkä, joka on toiminut aiemmin museona. Rakennus on osa kaivoksen johtaja Paavo Haapalan asuinrakennuksen pohjakerrosta sen säästyessä pommilta.Vieressä rinteessä on PNO johtaja Simcoxin hulppean asuinrakennuksen jäänteet.

Pääsimme tutustumaan uuteen hotelliin nimeltään BukTopu, joka on perustettu rappeutuneeseen Suomen aikaiseen toimihenkilöiden asuinrakennukseen. Ulkoa rakennusta ei hotelliksi oikein miellä, mutta sisällä oli tehty viihtyisän oloiset huoneet. Hotelliväki kertoi heidän kunnioittaneen alkuperäisyyttä mahdollisimman paljon. Kertoivat
kanadalaisten rakentaneen talot suomalaisin piirustuksin, eli juuri toisin kuin me tiedämme historiasta. Tämä oli ainut jäljellä oleva aiemman rakennusryhmän taloista, jonka vieressä oli kurjan näköinen heidän aikansa rakennus. Talo oli normaali tiilitalo, eikä Shanghain tapaan lähes metrisin seinin, joka johtui tiilien puutteesta ja sen vuoksi käytetyistä siporex harkoista. Sanghain taloihin emme onnistuneet pääsemään mm lomien vuoksi ja sen korvasi tuo hotelliin tutustuminen.

aMonien meistä johtumattomien aikataulumuutosten lisäksi ohjelmassa oli kaupungilla kahvilassa käynti. Se olikin tuulahdus neuvostoajasta, sillä 42 hengen kahvittaminen jonossa vei tunnin.Vähän pukkasi kiirettä seuraavaan kohteeseen, joka oli Alaluostari. Siellä jalkauduttiin hetkeksi katsomaan heidän aikansa muistomerkkejä. Alueelta puuttui komea kirkko ja kellotapuli, sekä monoliitti, joka on nyt Nikkelin kaupungissa kertomassa aivan eri asiasta. Kellotapuli ei muistuttanut juuri alkuperäistä ja oli oikeastaan tosi karmea rehkilö. Kirjoittajan silmään tietysti näin, koska olemme rakentaneet Tervolan Varejoelle alkuperäisen kellotapulin näköisversion, joka on tietysti komea. Petsamojoki virtailee uuden uomansa mukaisesti, mutta se on todella erilainen kuin suomalaisten lähtiessä. Uoma muuttui kun 28.9.1941 englantilaiset yrittivät osua ilmatorbedoilla saksalaisten siltaan ja tärinä aiheutti maamassojen vyörymisen tunturilta Petsamojokeen, vieden mukanaan taloja ja sakujen kalustoa. Vesi aukaisi uuden väylän ja osa massoista kertyi uusiksi saariksi Näsykän kohdalle. Jokea on pengerretty ja rakennettu suuria betonirakennuksia törmälle.

Parkkinan kirkon pohjilla oli Nikolain ”ulkoilmaravintola," jossa söimme lounaaksi lohisoppaa ja kahvit, olipa tarjolla viiniäkin. Bussilla kävimme kurkkaamassa Trifonan suunnalla sairaalaa joka on suomalaisten 1933 rakentama ja Jussi Kotirannan taloa. Nämä ovat ainoat rakennuksen
suomalaisten ajoilta Parkkinassa. Siirryimme saksalais-itävaltalaissotilaiden hautausmaalle ihmettelemään ihmiskunnan saavutuksia. Lähellä olevasta suomalaisten hautausmaasta osa on nyt jäänyt sotilaiden kuntoradan alle. Vielä viime kesänä näkyneet yksittäiset hautakivet olivat poissa ja loppuosa alueesta vahvan pensaikon suojassa. Vartiosotilas kielsi valokuvaamisen ja sanoi hautojen olevan siellä pusikon puolella. Senhän tiesimmekin kun ne kartoissakin ovat niin merkittyinä, eikä minkään kerrostalon tai rautatien alla kuten monesti kerrotaan.

Seuraavaksi suuntasimme Yläluostarille jossa oli sovittuna opastus luostarin puolesta, mutta toisin siinäkin meni. Puodista ei myytyikoneita halukkaille, vaikka Nikkelistä kyllä olisi saanut, muttauskottiin luostarilta saatavan niitä. Herää kysymys, oliko idän jalännen ort kirkkojen erimielisyys esteenä.Illaksi hotelliin jaostoksille. Päivällinen kuten muukin tarjonta ateriapuolelta toimi hyvinja oli asiallista, kuten Irina oli tason vaatinutkin.

Aamupalan jälkeen tiistaina alkoi kotimatka.




Lopuksi
Matkalaisten kommenteista kuvastuu, että pääosin oltiin tyytyväisiä ja ymmärrettiin, että Liinahamariin ei väkisin mennä. Tulevan kesän matkallekin moni aikoo osallistua ja tavoitteena on päästä Liinahamariin.
Tulemme selvittämään ja neuvottelemaan Liinahamarin osuuden, onko siihen saatavissa jotain varmempaa lupapäätöstä. Jatkossa se tulee olemaan matkan plussana, ei matkan myynnin ykkösenä.
Liinahamariin pääsee vain Petsamo-Seuran matkoilla, sekin on jokin erikoisuus, mutta perustuu vanhoihin suhteisiin.
Muutamista kommenteista tutkitaan, mitä olisi seuraavilla kerroilla huomioitava.
Kahdenkymmenen viiden vuoden kokemuksesta näiltä matkoilta jo tiedämme, että ;Matkan kesto on hiukan alle kolme vuorokautta ja siten hyvin kiireinen. Olemme tutkineet lisäpäivän mahdollisuutta, mutta hinta nousee liiaksi. Lähtö matkalle voi alkaa Rovaniemelle saapuvan aamujunan jk ja matkalla on kiire, koska tullista selviämisestä ei ole tietoa ja pitää ehtiä hotelliin luvattuna aikana. Matka-aika on noin 12 tuntia, joten eipä siihen viivytykset oikein istu. Paluumatkalle tulee päästä notkeasti, että ehditään etelän junalle Rovaniemelle. Matkalla tulisi kerätä aina hiukan reserviaikaa loppupäähän, jotta jossain voidaan kiirettä vähentää. Tämä ajan kiriminen aiheuttaa joskus muutamille matkaajille näppysiä.
Matka on rankka kaikille ja jos henkilöllä on jotain rajoitteita niin vaativuus kasvaa. Pakko on sanoa. että nämä eivät ole hoivamatkoja, vaan oletuksena on omatoiminen selviäminen, joskin erikseen ilmoitettuna voidaan jotain huomioida.
Aivan ummikkona, eli Petsamon historiaa tuntemattomana on vaikea hahmottaa mitään entisestä ajasta.

Hyväksi olisi, jos kotiläksynä perehtyisi ainakin vanhoihin karttoihin ja tärkeänä pitämiensä kohteiden valokuviin.
Ennen matkaa voisi matkanjärjestäjältä kysellä ja kertoa kohteista, joita haluaa nähdä erityisesti.
Petsamon historia on jaettava aikaan ennen talvisotaa ja sen jälkeen. Talvisota vei rakennukset kaikkialta, paitsi Parkkinasta. Talvisodan jälkeen useat rakennukset rakennettiin eri paikalle kuin aiemmin ja noudatettiin jonkinlaista asemakaavaakin, jota aiemmin ei ollut. Kalastajasaarennon evakot tulivat pääosin Parkkinan seudulle asumaan ja se muutti alkuperäistä talojen järjestystä.
Meillä on ollut historiointia Rovaniemi-Liinahamari-Rovaniemi välillä lähes tauottakin, mutta sekään ei kaikille ollut hyvä. Petsamon historiasta meiltä kyllä löytyy tietäjiä joka matkalta, mutta ei kukaan jaksa tuntikaupalla sitä selvittää. Maisema on ollut voimakkaan käsittelyn alla ja yksittäiset mummon mökit tms on vaikeita paikallistaa, mutta niitäkin voidaan hahmottaa, jos on ennalta tietoa tarpeesta.Mitä voimme todella nähdä ilman ennalta perehtymistä alueeseenLähtiessämme BorisGlebin tullista emme saa pysähtyä vaan on ajettava 20 km leveän rajavyöhykkeen läpi. Tullin jälkeen näkee BorisGlebin eli Kolttakönkään kirkon.
Sotilaskohteita emme saa valokuvata, emmekä muutoinkaan osoittaa niihin kiinnostusta. Parkkina ja Liinahamari ovat kohteita, joissa voi selkeästi osoittaa ja löytää suomalaisten ajan rakennusten paikat. Trifona, jos sinne päin pääsee, on entisenlainen niemi, mutta rakennuksia tai jäänteitä ei löydy, sillä alue on myöhemmin ollut sotilaskäytössä.
Yläluostari on rakennuksiltaan lähes entisen asemakaavan mukainen, mutta ympäristö on muuttunut eri syistä, Pelastusvuori sentään on vielä paikallaan. Syntikumpuakaan ei liene enää. Zapoljarnyi on 1950 luvulla rakennettu Pilgujärven alueelle, joka oli saamenkansan omaa aluetta. Vanha Jokikylä on kerrostaloja täynnä, eikä vanhain- ja lastenkodin paikkaa helposti voi määrittää. Alaluostari on rakennettu armeijan rakennuksia täyteen ja maastoa muuteltu. Näsykästä ei löydy enää mitään entistä, niin on rakentaminen muuttanut maastoa ja maisemaa. Parkkinatunturi on saanut voimakkaan kasvillisuuspeitteen. Kaakkurin kylät ovat tyhjinä ja pensaikon peittämänä. Entinen Kolosjoki, nykyinen Nikkel on laajentunut suomalaisten ajasta, mutta keskeinen asemakaava on sama. Suomen ajan rakennuksia löytyy edelleen useita entisessä kuosissaan tai sodan vaurioita korjatuin osin. Läpi ajettu Salmijärvi on tyhjä, lukuun ottamatta muutamaa rajavartioston rakennusta. Yhdet liikerakennusten jäänteet ovat tien eteläpuolella, joita virheellisesti sanotaan Lapinmaan Osuuskaupan raunioiksi, joita ne todella eivät ole. Ilmeisesti Portin ja Siepin talojen sokkeleita näkyy hieman etelämpänä kohdassa, josta noustaan Jäkälävaaran laitaa kohti Kaulatunturia.
Tulemme seuraaville matkoille liittämään ilmoittautumisen yhteyteen linkin, jolla voi kertoa kohteista, joita haluaisi nähdä tai kuulla historiaa.
Voimme myös opastaa ennakolta, mistä tietoa löytyy, jotta voi tehdä kotiläksyjä ennen matkaa.
Samoin parannamme ilmoittautumislomaketta, jotta siihen voi merkitä erilaisia toiveita matkustamisen ajalta ja perillä olosta. Toiveita huomioidaan, mikäli ne on kohtuudella toteutettavissa.
Kotisivuillamme www.petsamoseura.net kerromme tulevista matkoista ja ennakkoilmoitatutumiset tehdään joulukuun ja tammikuun aikana.
topi pj