Suomen Matkailuyhdistys Matkailulehti 1921

 

Köngäs (Boris-Gleb)

Kieltämättä kaunein seutu Jäämeren suo­malaisella rannikolla on Kolttaköngäs, pie­noinen lappalaiskylä, joka sijaitsee saman­nimisen kosken partaalla. Patsjoen vedet valuvat tässä Jäämereen viimeisenä putouk­sena. Kosken rantoja reunustavat korkeat tunturit, aito norjalaiset tunturimuodostukset ja aito norjalainen vuono ottaa vas­taan joen kirkkaan veden. Putous on hyvin korkea, en uskalla varmuudella ilmoittaa sen metrimäärää, mutta minusta tuntuisi noin seitsemän metrin mitta olevan lähipitäen oi­kea. Kun katselee ky­lästä kosken juoksun suuntaan, muistuttaa koskenkaula korkeine rantakallioineen hyvin läheisesti kuulua Lapin-porttia lähellä Abiskoa Ruotsin Lapissa. Lapin-portti on tosin leveämpi ja mahdollisesti jonkun verran korkeampikin, mutta siltä puuttuu se ihana vesiväylä, mikä Könkään seutuun luo niin ainoalaatuisen kauneuden.   Kosken yläpuolella on suvantoa kolmen kilometrin pituudelta, sekin alue korkeiden tunturien keskellä, ja tähän su­vantoon syöksyy alas koski, joka putouksen korkeuteen j a luonnon kauneuteen nähden ei anna perää Kolttakönkäälle. Kosken nimi on Jäniskoski eli norjankielellä   Harefossen. 

Luoja on näin ollen runsain kä­sin tuhlannut kauneim­pia koristeitaan, vesi­putouksia j a tunturei­ta, tälle seudulle, missä Patsjoki tekee viimei­sen rynnäkkönsä, ennen ­kuin se antautuu Jää­meren kylmään syliin. Rannat ovat niin hy­myileviä kuin vain toivoakin saattaa täällä 70:nnen leveysasteen kohdalla. Kasvaahan täällä nimittäin kunnon tunturikoivuja oi­kein joukoittain rannoilla.Kyhmyräisiä ne tosin ovat, mutta jatkuvat kumminkin koko­naisen kolmen miehen mittaisiksi. Voi puhua metsästä tarkastellessaan tätä terhakoitten koivujen joukkiota, joka saa kiittää korkeita suojaavia tuntureita siitä, ettei ole tuhoutunut Jäämeren kammottaviin lumi-myrskyihin. Seutu on siis oikea keidas täällä äärimmäisessä Thulen hyisessä ja karussa luonnossa.

 Pyhä munkki Trifon, hän joka rakensi Petsamon luostarin jo 1500-luvun puolivälissäon varmaankin ollut armoitettu tunte­maan luonnon kauneutta, koskapa hän myös­kin Köngäsputouksen partaalle antoi pys­tyttää vähäisen pyhäkön.

Väitetään tämän olleen hänen rakkaimman oleskelupaikkansa. Ehkäpä hän sitä paitsi oli intohimoinen ka­lastaja. Siinä tapauksessa voi helposti kä­sittää, että hän viihtyi tämän koskee par­taalla, sillä parempaa kalavettä, kuin su­vannossa sekä kosken ylä- että alapuolella on, saa turhaan hakea.                             

Trifon sai lohia, tai­menia ja siikoja runsaasti eikä hänen suin­kaan tyhjin vatsoin tarvinnut voimistella rakkaiden pyhimystensä, onnettomien Boris ja Glebveljesten edessä, jotka tarun mukaan kolmas kamala veli alhaisella tavalla murhasi. Näiden pyhimysten kunniaksi rakennutti Trifon ensimmäisen vanhan kappelin. Myö­hemmin on rakennettu melkoista suurempi temppeli kaikkine venäläisiin kirkkoihin kuu­luvine koristeineen aivan vanhan pyhäkön viereen. Vähitellen on Boris-Gleb-nimi saa­vuttanut kantavuutta, niin että norjalaiset yleensä koko seutua kutsuvat Boris-Glebiksi eivätkä Könkääksi. Oikeastaan voitanee temppeleitä kutsua Boris-Glebiksi, seutua Könkääksi sekä koskea Kolttakönkääksi.

Minä puolestani, kammoksuen hävitystä, tah­toisin säilyttää kaikki lappalaiset nimet koskemattomina ja kääntämät­töminä, sillä onhan hyvin luul­tavaa, että kansa vähitellen hylkää kielensä ja tapansa ja sulautuu naapurikansoi­hin. Nimet kumminkin aina myöhäisiin aikoihin saakka todistaisivat tästä huomiota ansaitsevasta ja miellyttä­västä kääpiökansasta. Usein ovat nämä lappalaiset nimet soinnukkaita ja alkupe­räisiä, kuten esim. Abisko Ruotsissa, Oaivi, Nautsi,Jaur j.ne. 

Aivan temppelien lähellä on vähäinen kylä, jossa asuu pienikasvuisia kolttalappalaisia. Pieniäpä ovat heidän asuntonsakin, ne muistuttavat ai­van ihmeteltävästi mehiläis­pesiä, kun niitä katselee temppelien kum­multa. Koltat ovat voimakkaasti sekoittautuneet ryssiin, joten heidän ulkonäössään on selviä slaavilaisia piirteitä. Sana »skolt» (»koltta») vastannee »skallig»- (»kalju»-) sa­naa, ja usein voidaan tavata sekä naisia että miehiä, jotka ovat kaljuja kuin biljaardipallot. Kaljupäisyyden aiheuttaa basilli, joka elää liassa ja hävittää hiuskasvun.

 

Venäläiset munkit ovat rakennuttaneet itselleen Könkäälle kaksi suurehkoa raken­nusta. Toisessa, jota kutsutaan pappilaksi, on kahdeksan huonetta, toisessa taas, jota sanotaan Hotelliksi, on kuusi huonetta. Hotelli on annettu Matkailijayhdistyksen huostaan, joka sinne ensi matkailukaudeksi panee kuntoon majalan matkailijoita ja urheilukalastajia varten. Hotelli on aivan kuohuvan kosken partaalla, missä pienet koltta-akat onkivat lohia, lohia sellaisia, jotka saattavat painaa vieläpä 25 kg. Urheilukalastajien Eldorado on tämä Köngäs, joka tarjoaa tilaisuuden kaikenkaltaiseen kalas-tukseen, niin hyvin meri- kuin koskikalastukseenkin, sekä joki- että järvikalastukseen.

Pappilasta on yh­distys sitä paitsi saanut kolme huonetta lisää, joten yhdistys voi antaa matkustajien käy­tettäväksi kaikkiaan 9 huo­netta. 

 

 

 

 

 

 

 

Köngäs on yksi Suomen nähtävyyksiä. Mukavimmin sinne toistaiseksi päästään Norjan Narvikin kautta Hurtigreitin laivoilla; oman pap­pimme kautta kulkeva tie ei vielä ole täysin kunnossa, mutta erittäin mielenkiintoi­nen se on niille, jotka eivät matkan vaivoja pelkää.

 

 Ernst Lampen.

Paluu >>