HUOM ! Sivujen päivitys tehty 24.11.2019 katso linkki jos ongelmaa > /93

Sivustolla liikkumiseen käytä selaimen Paluu nappia, jolla pääset takasin päävalikkoon

Petsamo-Seura ry

PETSAMO-SEURA ry

Perustettu 1972 Oulussa. Seuran tarkoituksena on toimia entisen Petsamon asukkaiden ja heidän jälkeläistensä sekä Petsamosta kiinnostuneiden yhdyssiteenä. Tehtävänään kerätä ja tallentaa sekä tehdä tunnetuksi Petsamon, että petsamolaisten kulttuuria ja historiaa.


Petsamo

Petsamo (ven. Печенга, Petšenga, koltansaameksi Peäccam, pohjoissaameksi Beahcán) oli vuosina 1920–1944 olemassa ollut Suomen kunta. Se liitettiin Venäjästä Suomeen Tarton rauhassa vuonna 1920 ja luovutettiin takaisin pieneltä osin Moskovan rauhassa vuonna 1940, kokonaan Moskovan välirauhassa vuonna 1944. Se sijaitsee nykyään Venäjän luoteisimmassa kolkassa Pohjoisen jäämeren rannalla ja rajoittuu sekä Norjaan että Suomeen. Kunnan pinta-ala oli 10 470 neliökilometriä. Sen itäraja alkoi Korvatunturilta, päättyi Jäämeren rantaan Kalastajasaarennon niemimaalla ja kulki yli 200 kilometriä täysin suoraan.

Nykyisin alue muodostaa pääosan Murmanskin alueen Petsamon piiristä, johon kuuluvat Petsamon, Nikkelin ja Zapoljarnyin kaupunkikunnat sekä Korzunovon maalaiskunta. Petsamon piirissä on 45 400 asukasta (2006).

( wikipedia teksti)

Tarton rauha oli Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä solmittu rauhansopimus, joka allekirjoitettiin 14. lokakuuta 1920 melkein viisi kuukautta kestäneiden neuvottelujen jälkeen ja astui voimaan 31. joulukuuta 1920. Sopimus solmittiin suhteiden luomiseksi ja rajan vahvistamiseksi, sillä Suomen tulkinnan mukaan maiden välillä oli vallinnut sotatila vuoden 1918 Suomen sisällissodasta alkaen. Neuvottelut käytiin Viron Tartossa. Sopimuksessa Petsamo liitettiin Suomeen kun taas Suomeen liittymisestä sopineet Repolan ja Porajärven kunnat jäivät Neuvosto-Venäjälle. Muilta osin maiden välinen raja jäi vastaamaan vanhaa Suomen suuriruhtinaskunnan itärajaa. Suomen oli myös luovuttava liittoalueestaan Kirjasalon tasavallasta Pohjois-Inkerissä. Tartossa sovitut Suomen rajat olivat pienemmät kuin suomalaisten alkuperäisissä tavoitteissa, mutta laajemmat kuin Neuvosto-Venäjän tavoitteissa. ( wikipedia)

TARTON RAUHANSOPIMUS 1920
Suomen Tasavallan ja Venäjän Sosialistisen Federatiivisen Neuvostotasavallan välillä.


Suomen Tasavallan hallitus ja Venäjän Sosialistisen Federatiivisen
Neuvostotasavallan hallitus, ottaen huomioon, että Suomi vuonna 1917 on
julistautunut itsenäiseksi ja että Venäjä on tunnustanut Suomen valta
kunnan, Suomen Suuriruhtinaanmaan rajoissa, riippumattomaksi ja
täysivaltaiseksi, ja haluten lopettaa molempien valtioiden välillä
sittemmin syntyneen sodan, luoda pysyväiset rauhalliset suhteet niiden
kesken sekä lopullisesti selvittää Suomen ja Venäjän aikaisemmasta
valtioyhteydestä johtuneet suhteet, ovat päättäneet tehdä tätä
tarkoittavan sopimuksen ja siihen valtuuttaneet:

Suomen Tasavallan hallitus:

Juho Kusti Paasikiven
Juho Heikki Vennolan
Alexander Freyn
Karl Rudolf Waldenin
Väinö Tannerin
Väinö Voionmaan
Väinö Gabriel Kivilinnan;

Venäjän Sosialistisen Federatiivisen Neuvostotasavallan hallitus:

Jaan Antonovitsh Behrsinin
Platon Michailovitsh Kershentsewin
Nikolai Sergejevitsh Tichmenjewin,


jotka, kokoonnuttuaan Tarton kaupungissa ja esitettyään toisilleen
oikeiksi ja asianmukaisiksi havaitut valtakirjansa, ovat sopineet
seuraavasti:

1. Artikla

Rauhansopimuksen voimaan
astuttua lakkaa sotatila sopimusvaltioiden välillä ja molemmat valtiot
sitoutuvat vastedes ylläpitämään keskinäistä rauhantilaa ja hyvää
naapuruutta.

2. Artikla

Suomen ja Venäjän välinen valtakunnanraja kulkee:




1. Jakaen Vaidalahden kahtia sen perukassa olevan itäisen niemekkeen
kärkeen (likipitäen 69°57'0 leveydellä ja 31°58'5 pituudella);

edelleen meridiaania myöten etelään siksi kunnes se leikkaa pohjoisen järvilaakson (likipitäen 69°55'0 leveydellä);

edelleen kaakkoon 32°08'0 pituudella olevaan meridiaaniin saakka
(likipitäen 69°55'0 leveydellä); kulkien mikäli mahdollista pitkin
Tserwjanyja järvilaaksoa;
edelleen pisteeseen, joka on 69°46'0 leveydellä ja 32°06'5 pituudella;

edelleen jakaen kahtia kannaksen, joka on siihen syvimmälle pistävien
Pummangin vuonon (Bolshaja-Volokovaja-Guban) ja Oserkovuonon lahtien
välissä, pisteeseen, joka on Srednisaarennon ja mantereen välisen
kannaksen keskivälissä (69°39'1 leveydellä ja 31°47'6 pituudella); sekä

edelleen suorana viivana tähänastisella Suomen ja Venäjän välisellä
rajalla Jaurijärven lähellä olevaan Korvatunturin rajapyykkiin N:o 90.

2. Jaurijärven lähellä olevasta Korvatunturin rajapyykistä N:o 90
Laatokkaan saakka, sen poikki ja Karjalan kannaksen poikki Suomen ja
Venäjän tähänastista rajaa pitkin sen päätekohtaan Suomenlahden
rannalla.

1. Muistutus. Heinä- (Ainovskie-ostrova) ja Kii-saaret siirtyvät Suomelle.

2. Muistutus. Tässä artiklassa selitetty raja on punaisella viivalla
merkitty rauhansopimuksen liitteenä oleville kartoille, nimittäin
venäläiselle merikartalle N:o 1279 ja maakartalle. Näiden karttojen
johdolla on tämän artiklan 1 momentissa mainittujen rajojen käynti itse
paikalla toimitettava, ottaen pakottavissa tapauksissa huomioon
luonnonolosuhteet. Jos teksti ja kartat havaitaan ristiriitaisiksi
Kalastaja- ja Srednisaarentoihin nähden, on merikartalla ratkaiseva
merkitys, mutta muuhun rajaan nähden määrää teksti.

3. Muistutus. Kaikki pituudet on laskettu Greenwichistä.

3. Artikla.

Sopimusvaltioiden alueveden laajuus Suomenlahdella on neljä
meripeninkulmaa laskettuna rannikosta sekä, missä saaristoa on,
uloimmasta vedenpinnan yli kohoavasta saaresta tai luodosta. Tästä
tehdään seuraavat poikkeukset:

1. Suomen ja Venäjän välisen
maarajan päätekohdasta Suomenlahden rannalla Seivästön majakan
meridiaanin saakka on Suomen alueveden laajuus puolitoista
meripeninkulmaa, ja kulkee sen raja parallellia myöten. Seivästön
majakan meridiaanilla 60°08'9 leveydellä olevasta pisteestä alkaen
Suomen alueveden raja kulkee viivaan myöten, joka yhdistää tämän
pisteen Seiskarin eteläpuolella 59°58'8 leveydellä ja 28°24'5
pituudella olevan pisteen kanssa, siihen saakka missä tämä viiva
leikkaa Seivästön meridiaanin länsipuolella olevan Suomen
nelimeripeninkulmaisen alueveden rajan.

2. Suursaaren
eteläkärjen meridiaanilla, yhden meripeninkulman päässä etelään tästä
kärjestä olevasta pisteestä kulkee Suomen alueveden raja kahtena
suorana viivana, joista toinen kulkee 61° ja toinen 288° suunnassa,
siihen saakka missä nämä viivat leikkaavat Suursaaren
nelimeripeninkulmaisen alueveden rajan.

3. Suomen yhtenäisen
alueveden ulkopuolella olevien, Suomelle kuuluvien saarien ympärillä on
alueveden laajuus kolme meripeninkulmaa.

Tästä tehdään
kuitenkin seuraavat poikkeukset: Seiskarin ja Lavansaaren eteläpuolella
kulkee Suomen alueveden raja seuraavien pisteiden kautta:

leveys 60°00'5 ja pituus 28°31'4

" 59°58'8 " " 28°24'5
" 59°58'0 " " 27°55'0
" 59°54'6 " " 27°52'2


Suuren Tytärsaaren pohjoiskärjen meridiaanilla, kolmen meripeninkulman
päässä pohjoiseen tästä kärjestä olevasta pisteestä alkaen kulkee
Suomen alueveden raja suorana viivana Rödskärin pohjoiskärjen
meridiaanilla, yhden meripeninkulman päässä tästä kärjestä pohjoiseen
olevan pisteen kautta siihen saakka missä tämä viiva leikkaa Rödskärin
kolmimeripeninkulmaisen alueveden rajan.

4. Suomi ei
puolestaan vastusta eikä tule vastustamaan sitä, että Venäjän alueveden
raja Suomenlahden itäosassa tulisi kulkemaan seuraavasti:

Suomen ja Venäjän välisen maarajan päätekohdasta Suomenlahden rannalla
pitkin Seivästön majakan meridiaanilla ja 60°58'0 leveydellä olevaan
pisteeseen;

edelleen Seiskarin eteläpuolella 59°58'8 leveydellä
ja 28°24'5 pituudella olevaan pisteeseen; edelleen 59°58'0
leveydellä ja 27°55'0 pituudella olevaan pisteeseen;

edelleen
Vigrundin tornia kohti siihen saakka missä näin vedetty viiva leikkaa
Venäjän yleisen nelimeripeninkulmaisen alueveden rajan; ja
edelleen tätä rajaa myöten.


1. Muistutus. Kaikkien näiden aluevesien rajat on merkitty
rauhansopimuksen liitteenä oleville venäläisille merikartoille, N:o 1492
ja 1476. Jos teksti ja kartat havaitaan ristiriitaisiksi, on kartoilla
ratkaiseva merkitys.

2. Muistutus. Kaikki pituudet ovat lasketut Greenwichistä.

4. Artikla
Petsamon alueen, jota rajoittavat:
kaakossa ja idässä: 2 artiklan 1 momentissa mainittu raja;
lännessä: tähänastinen Suomen ja Venäjän raja Jaurijärven lähellä
olevasta Korvatunturin rajapyykistä N:o 90 kolmenvaltakunnan
rajapyykkiin N:o 94, jossa Suomen, Venäjän ja Norjan rajat yhtyvät; sekä
luoteessa: tähänastinen Venäjän ja Norjan valtakuntien välinen raja,

luovuttaa Venäjä aluevesinensä heti rauhansopimuksen voimaan astuttua
ikuisiksi ajoiksi Suomelle täydellisellä suveenisella oikeudella
omistettavaksi; ja luopuu Venäjä Suomen hyväksi kaikista oikeuksistaan
ja vaatimuksistaan täten luovutettuun alueeseen nähden.

Venäjä poistaa sotaväkensä Petsamon alueelta neljänkymmenenviiden päivän kuluessa rauhansopimuksen voimaanastumisesta lukien.

5. Artikla


Kuukauden kuluessa rauhansopimuksen voimaanastumisesta lukien
valitsevat Suomen ja Venäjän hallitukset kumpikin kaksi jäsentä
erityiseen komissiooniin, jonka tulee yhdeksän kuukauden kuluessa
toimittaa 2 artiklan 1 momentissa mainittujen rajain käynti ja pyykitys.


6. Artikla

1. Suomi sitoutuu olemaan pitämättä niillä
vesillä, jotka kuuluvat sen omistamaan Pohjois-Jäämeren rannikkoon,
sotalaivoja ja muita aseistettuja laivoja, lukuunottamatta sataa tonnia
pienempiä varustetuja laivoja, joita Suomella on oikeus pitää ilman
rajoitusta, sekä enintään viittätoista kappaletta sota- ja muita
aseistettuja laivoja, joiden kantavuus ei ole suurempi kuin neljäsataa
tonnia.

Suomi sitoutuu niinikään olemaan pitämättä mainituilla vesillä vedenalaisia laivoja ja aseistettuja lentokoneita.

2. Myös sitoutuu Suomi olemaan rakentamatta tälle rannikolle
sotasatamia, sotalaivatukikohtia ja sotakorjausverstaita, jotka
laajuudeltaan ovat suurempia kuin edellisessä momentissa mainittuja
laivoja ja niiden aseistusta varten on tarpeen.

7. Artikla

1. Sopimusvaltiot myöntävät toisen sopimusvaltion kansalaisille
oikeuden harjoittaa kalastusta ja vapaasti kulkea kalastusaluksilla niin
hyvin Suomelle luovutetun Pohjois-Jäämeren rannikon kuin Venäjälle
jäävän Kalastajasaarennon pohjoisen ja itäisen rannikon aluevesillä
Sharapovin niemeen asti.

2. Edellisessä momentissa mainituilla
rannikkoalueella ovat molempien valtioiden kansalaiset oikeutetut
astumaan maihin ja rakentamaan tarpeellisia majailu- ja varastosuojia
sekä muita kalastuksen ynnä kalanjalostuksen vaatimia rakennuksia ja
laitoksia.

3.Sopimusvaltiot suostuvat rauhansopimuksen jälkeen
tekemään erityisen sopimuksen siitä, millä ehdoilla ja missä
järjestyksessä on oikeus kalastaa ja kalastaja-aluksilla liikkua
ensimmäisessä momentissa mainitun rannikon aluevesillä.

8. Artikla

1. Venäjän valtiolle ja Venäjän kansalaisille myönnetään vapaa
kauttakulkuoikeus Petsamon alueen kautta Norjaan ja sieltä takaisin.

2. Tavarat, jotka kuljetetaan Petsamon alueen kautta Venäjältä
Norjaan, samoin kuin tavarat, jotka kuljetetaan aman alueen kautta
Norjasta Venäjälle, ovat vapautetut tarkastuksesta ja valvonnasta,
lukuunottamatta sitä valvontaa, joka on välttämätön
kauttakulkuliikenteen järjestämistä varten; näistä tavaroista ei
myöskään kanneta tullia eikä kauttakulku- tai muita maksuja.

Yllämainittu kauttakulkutavarain valvonta on sallittu ainoastaan siinä
muodossa, jota kansainvälisessä liikenteessä vakiintuneen tavan mukaan
tällaisissa tapauksissa noudatetaan.

3. Venäjän kansalaisilla,
jotka matkustavat Petsamon alueen kautta Norjaan ja Norjasta takaisin
Venäjälle, on oikeus vapaaseen kauttakulkuun asianomaisen Venäjän
viranomaisen antamalla passilla.

4. Noudattamalla
voimassaolevia yleisiä määräyksiä on aseistamattomilla venäläisillä
lentokoneilla oikeus ylläpitää Petsamon alueen kautta lentoliikennettä
Venäjän ja Norjan välillä.

5. Kauttakulkuteistä, joilla myöten
on sallittu esteettömästi kulkea ja kuljettaa tavaroita Petsamon alueen
kautta Venäjältä Norjaan ja sieltä takaisin, sekä edellisissä
momenteissa mainittujen määräysten lähemmistä soveltamisehdoista kuin
myöskin Venäjän konsuliedustuksen järjestelymuodosta, joka tehdään
rauhansopimuksen voimaan astumisen jälkeen.

9. Artikla

Venäjän kansalaiset, joilla on kotipaikkansa Petsamon alueella,
tulevat ilman muuta Suomen kansalaisiksi, kuitenkin niin, että
kahdeksantoista vuotta täyttäneet ovat oikeutetut yhden vuoden kuluessa
rauhansopimuksen voimaanastumisesta lukien valitsemaan Venäjän
kansalaisuuden. Mies valitsee vaimonsa puolesta, mikäli heidän välillään
ei ole toisin sovittu, ja vanhemmat kahdeksantoistavuotta nuorempien
lastensa puolesta.

Henkilöt, jotka ovat valinneet Venäjän
kansalaisuuden, saavat sitä seuraavan vuoden kuluessa vapaasti siirtyä
alueelta ja kuljettaa mukanaan kaiken irtaimen omaisuutensa tullitta ja
vientimaksuitta. Mainitut henkilöt säilyttävät kaikki oikeutensa
kiinteään omaisuuteen, minkä he jättävät Petsamon alueelle.

10. Artikla

Suomi poistaa neljänkymmenenviiden päivän kuluessa rauhansopimuksen
voimaanastumisesta lukien sotajoukkonsa Repolan ja Porajärven kunnista,
jotka palautetaan Venäjän valtakunnan yhteyteen ja liitetään Arkangelin
ja Aunuksen kuvernementtien karjalaisen väestön muodostamaan ja
kansallista itsemääräämisoikeutta nauttivaan Itä-Karjalan autonomiseen
alueeseen.

11. Artikla

Edellisessä artiklassa
mainittujen Repolan ja Porajärven kuntien Itä-Karjalan autonomiseen
alueeseen tapahtuvan liittämisen lähemmistä ehdoista on paikallisen
väestön hyväksi sovittu seuraavaa:

1. Kuntien asukkaille annetaan täydellinen amnestia rauhansopimuksen 35 artiklan määräysten mukaan.

2.Paikallinen järjestyksenpito kuntien alueella on kahden vuoden
aikana rauhansopimuksen voimaanastumisesta lukien oleva paikallisen
väestön asettaman miliisin asiana.

3. Kuntien asukkaille
taataan omistusoikeus kaikkeen kuntien alueella omistamaansa irtaimeen
omaisuuteen samoinkuin oikeus vapaasti määrätä ja käyttää omistamiaan
tai viljelemiään tiluksia ja muuta hallussaan olevaa kiinteätä
omaisuutta Itä-Karjalan autonomisella alueella voimassaolevien lakien
rajoissa.

4. Jokaisella sitä haluavalla näiden kuntien
asukkaalla on oikeus vuoden kuluessa rauhansopimuksen
voimaanastumisesta lukien vapaasti siirtyä pois Venäjältä. Venäjältä
täten pois siirtyvät ovat oikeutetut viemään kaiken irtaimen
omaisuutensa mukanaan ja säilyttävät he Itä-Karjalan autonomisella
alueella voimassaolevien lakien rajoissa kaikki oikeutensa kuntien
alueelle jättämäänsä kiinteään omaisuuteen.

5. Suomen
kansalaisille ja suomalaisille yhtiöille, joilla on ennen kesäkuun 1
päivää 1920 tehtyjä metsänhakkuukontrahteja, säilytetään oikeus vuoden
kuluessa rauhansopimuksen voimaanastumisesta lukien mainituissa
kunnissa toimittaa näiden kontrahtien mukaiset metsänhakkuut ja
poisviedä hakatut puut.

12. Artikla

Sopimusvaltiot
kannattavat periaatteessa Suomenlahden ja koko Itämeren
neutralisoimista sekä sitoutuvat myötävaikuttamaan sen toteuttamiseksi.

13. Artikla

Suomi neutralisoi sotilaallisesti
seuraavat sille kuuluvat Suomenlahden saaret: Somerin, Narvin,
Seiskarin, Peninsaaren, Lavansaaren, Suuren ja Pienen Tytärsaaren sekä
Rödskärin. Tämä sotilaallinen neutralisoiminen sisältää sen, ettei
niille saarille rakenneta eikä sijoiteta linnoituksia, pattereita,
sotilashavaintoasemia, puolta kilowattia voimakkaampia radioasemia,
sotasatamia ja sotilaallisia meritukikohtia, sotilasomaisuus- ja
sotatarvevarastoja eikä pidetä sotaväkeä sen enemmän kuin on tarpeen
järjestyksen ylläpitämistä varten.

Somerin ja Narvin saarilla on Suomi kuitenkin oikeutettu pitämään sotilashavaintoasemia.

14. Artikla

Suomi ryhtyy heti rauhansopimuksen voimaanastumisen jälkeen
toimenpiteisiin Suursaaren sotilaalliseksi neutralisoimiseksi
kansainvälisellä takuulla. Tämä neutralisoiminen sisältää sen, ettei
tälle saarelle rakenneta eikä sijoiteta linnoituksia, pattereita, yhtä
kilowattia voimakkaampia radioasemia, sotasatamia ja sotilaallisia
meritukikohtia, sotilasomaisuus- ja sotatarvevarastoja eikä pidetä
sotaväkeä enemmän kuin on tarpeen järjestyksen ylläpitämistä varten.

Venäjä sitoutuu kannattamaan edellämainitun kansainvälisen takuun hankkimista.

15. Artikla

Suomi sitoutuu kolmen kuukauden kuluessa rauhansopimuksen
voimaanastumisesta lukien poistamaan Inon ja Puumalan linnoituksista
tykkien lukot, tähystyslaitteet, suuntauslaitteet ja ammukset sekä
hävittämään nämä linnoitukset yhden vuoden kuluessa rauhansopimuksen
voimaanastumisesta lukien.

Suomi sitoutuu niinikään olemaan
rakentamatta Seivästön ja Inonniemen väliselle rannikolle
kahdenkymmenen kilometrin etäisyydellä rannasta panssaritorneja sekä
pattereita, joiden ampumasektorit tekevät mahdoliseksi ampumisen yli
Suomen alueveden rajan sekä Inonniemen ja Rajajoen suun väliselle
rannikolle kahdenkymmenen kilometrin etäisyydellä rannasta pattereita,
joiden kantavuus ulottuu yli Suomen alueveden rajan.

16. Artikla

1. Sopimusvaltiot sitoutuvat olemana pitämättä Laatokalla, sen
rannoilla sekä Laatokan juoksevissa joissa ja kanavilla kuin myös
Nevalla, Ivanovskin porogiin saakka, hyökkäystarkoituksia palvelevia
sotilaallisia varustuksia. Kuitenkin on oikeus siellä pitää sotalaivoja,
joiden kantavuus ei ole yli sata tonnia ja jotka eivät ole varustettu
suuremmilla kuin neljänkymmenenseitsemän millimetrin kaliiberin
tykeillä, samoinkuin näiden kokoa vastaavia sotilaallisia
meritukikohtia.

Venäjällä on oikeus kuljettaa sisävesillensä
sotalaivoja Laatokan etelärantaa pitkin kulkevien kanavien kautta tai,
jos liikennehäiriöitä niissä tapahtuu, sitoutuvat sopimusvaltiota
neutralisoimaan myöskin Laatokan.

2. Siinä tapauksessa, että
Suomenlahden ja Itämeren neutralisoiminen toteutetaan, sitoutuvat
sopimusvaltiot neutralisoimaan myöskin Laatokan.

17. Artikla

Venäjä sitoutuu myöntämään suomalaisille kauppa- ja tavara-aluksille
esteettömän kulun Nevalla Suomenlahden ja Laatokan välillä samoilla
ehdoilla kuin venäläisillekin aluksille. Ensinmainitut alukset eivät
kuitenkaan saa kuljettaa sotatavaraa eikä sotilasomaisuutta.

Sopimusvaltiot suostuvat, siinä tapauksessa, että jompikumpi
sopimusvaltio sitä vaatii, viimeistään yhden vuoden kuluessa vaatimuksen
esittämisestä ryhtymään neuvotteluihin tämän artiklan määräyksiä
täydentävän yksityiskohtaisen sopimuksen aikaansaamiseksi. Tämä ei
kuitenkaan saa estää tässä myönnetyn oikeuden käyttämistä.

18. Artikla

Laatokan veden korkeutta älköön muutettako ilman edelläkäypää Suomen ja Venäjän välistä sopimusta.

19. Artikla

Tullitarkastusta, kalastusta, merenkulkulaitoksen hoitoa, järjestyksen
ylläpitoa Suomenlahden aluevesien ulkopuolella olevissa, tämän
Suomenlahden vapaan osan puhdistamista miinoista, luotsipalveluksen
yhtenäistyttämistä ynnä muita samankaltaisia asioita koskevat
kysymykset annetaan yhden tai useamman suomalais-venäläisen
sekakomitean harkittavaksi.

20. Artikla

1.
Sopimusvaltiot ryhtyvä viipymättä rauhansopimuksen voimaanastuttua
toimenpiteisiin sopimuksen aikaansaamiseksi passi- ja
tullimuodollisuuksien sekä yleensä rajaliikenteen järjestämisestä
Karjalan kannaksella paikallisia oloja ja molemmin puolin esiintyvää
käytännöllistä tarvetta silmälläpitäen.

2. Rajaliikenne Suomen ja Venäjän välisen rajan muilla osilla on niinikään erityisillä sopimuksilla järjestettävä.

3. Rauhansopimuksen voimaanastumisen jälkeen asetetaan viipymättä
sekakomitea laatimaan ehdotusta edellämainittujen olojen järjestämistä.

21. Artikla

1. Sopimusvaltiot suostuvat ensi tilassa rauhansopimuksen
voimaanastumisen jälkeen ryhtymään neuvotteluihin sopimuksen
aikaansaamiseksi liikenteen ja puutavarain lauttauksen järjestämisestä
vesistöissä, jotka juoksevat toisen sopimusvaltion alueelta toisen
alueelle.

Tämä sopimus on laadittava sille pohjalle, että
liikenne ja lauttaus on tällaisissa vesitöissä molemmin puolin
esteettömästi sallittu niin hyvin rajan poikki kuin myös kummankin
sopimusvaltion alueella mereen saakka sekä että erityisesti
lauttaukseen nähden kummankin sopimusvaltion kansalaisille myönnetään
suurimpia oikeuksia nauttivan lauttaajan oikeudet.

2.
Niinikään ryhtyvät sopimusvaltiot neuvotteluihin sopimuksen
aikaansaamiseksi valtaväylän ylläpitämisestä sekä kalastuksen
järjestämisestä ja kalanhoidon edistämisestä tarkoittaviin
toimenpiteisiin ryhtymisestä edellisessä momentissa mainituissa kuin
myös pitkin sopimusvaltioiden yhteistä rajaa sijaitsevissa vesistöissä.

22. Artikla

Venäjän valtion ja valtiolaitosten Suomessa oleva omaisuus siirtyy
korvauksetta Suomen valtion omaksi. Samoin siirtyy korvauksetta Venäjän
valtion omaksi Venäjällä oleva Suomen valtion ja valtiolaitosten
omaisuus.

Muistutus Sopimusvaltiot pidättävät itselleen
toisessa maassa olevasta entisestä valtio-omaisuudestaan diplomaattista
ja konsuliedustusta varten kolme kaupunkikiinteistöä tontteineen ja
rakennuksineen.

23. Artikla

1. Suomen hallitus
sitoutuu viipymättä rauhansopimuksen voimaanastumisen jälkeen
palauttamaan Venäjän valtiolle alueellaan tai käytettävissään olevia,
vuonna 1918 Suomeen jääneitä venäläisiä laivoja ja aluksia
rauhansopimuksen liitteenä olevan luettelon mukaan.

2. Jos
yksityiset henkilöt tai yhtiöt esittävät joitakin vaatimuksia Venäjän
valtiolle palautettavien laivojen suhteen, vapauttaa Venäjän hallitus
Suomen kaikesta edesvastuusta siitä, että nämä laivat jätetään
Venäjälle, sekä sitoutuu vastaamaan kaikista korvausvaatimuksista, joita
mahdollisesti tullaan esittämään Suomen hallitukselle. Venäjän
hallitus ottaa selvittääkseen omistusoikeuden näihin laivoihin ja ovat
siis vaatimukset tässä suhteessa esitettävä sille.

3. Suomen
kansalaisten tai suomessa kotipaikkaoikeutta nauttivien yhtiöitten
laivat, jotka Venäjän hallitus on maailmansodan aikana
pakkoluovuttanut, suorittamatta korvausta niiden omistajille, samoinkuin
suomalaiset laivat, jotka ilman korvausta ovat joutuneet Venäjän
valtion haltuun, sitoutuu Venäjän hallitus palauttamaan niiden entisille
omistajille. Tässä kohdassa mainitut laivat luetellaan
rauhansopimuksen liitteenä olevassa luettelossa.

24. Artikla

Kumpikaan sopimusvaltio ei vaadi toiselta sopimusvaltiolta
sotakustannusten korvausta. Suomi ei ota osaa vuosien 1914-18
maailmansodan Venäjälle aiheuttamien kustannusten suorittamiseen.

25. Artikla

Kumpikaan sopimusvaltio ei ole velvollinen vastaamaan toisen sopimusvaltion valtioveloista eikä muista sitoumuksista.

26. Artikla

Venäjän valtion ja valtiolaitosten velat ja muut sitoumukset Suomen
valtiolle ja Suomen Pankille samoinkuin Suomen valtion ja
valtiolaitosten velat ja muut sitoumukset Venäjän valtiolle ja
valtiolaitoksille katsotaan molemminpuolin suoritetuksi. Tämän johdosta
lakkaavat myös Suomen ja Venäjän hallitusten välillä vuonna 1917 tehty
viljanhankintaa koskeva sopimus samoinkuin Suomen Pankin ja Venäjän
Luottokanslian välillä samana vuonna tehty valuuttasopimus voimassa
olemasta.

27. Artikla

Venäjä tunnustaa, että Suomi ei
ole velvollinen vastaamaan niistä vahingoista, joita jonkun kolmannen
valtion kansalaiset tai yhtiöt laivoihin tai muuhun omaisuuteen nähden,
jota heillä on ollut Suomessa, ovat joutuneet kärsimään Venäjän
viranomaisten toimenpiteiden kautta maailmansodan aikana, ennenkuin
Suomi tuli itsenäiseksi. Tämänluontoiset vaatimukset ovat esitettävät
Venäjän hallitukselle.

28. Artikla

Suomen kansalaiset
sekä Suomessa kotipaikkaoikeutta nauttivat yhtiöt ja yhdyskunnat
saavat Venäjällä olevastaan omaisuuteensa kuin myös Venäjän valtiota
tai sen valtiolaitoksia vastaan kohdistuviin saamisiinsa ja
vahingonkorvaus- ynnä muihin vaatimuksiinsa nähden samat oikeudet ja
etuudet jotka Venäjä on myöntänyt tai tulee myöntämään enimmän suositun
maan kansalaisille.

29. Artikla

1. Sopimusvaltiot
sitoutuvat ensi tilassa palauttamaan alueellaan olevat julkisten
virastojen ja laitosten arkistot ja asiakirjat, jotka koskevat
yksinomaan tai pääasiallisesti toista sopimusvaltiota tai sen
historiaa.

Tämän johdosta luovuttaa Venäjän hallitus Suomen
hallitukselle myöskin entisen Suomen Suuriruhtinaanmaan
Valtiosihteerinviraston arkiston, kuitenkin siten, että Venäjän
hallitukselle jätetään ne tämän arkiston asiakirjat, jotka yksinomaan
tai pääasiallisesti koskevat Venäjää tai sen historiaa. Täten Venäjälle
jätettävistä asiakirjoista on Suomen hallituksella oikeus ottaa
itselleen jäljennökset. 2. Venäjän hallitus luovuttaa Suomen
hallitukselle jäljennökset Venäjän hallituksen käytettävissä olevista
Suomen aluetta koskevista uusimmista topografisista ynnä
merenmittauskartoista samoinkuin keskeneräisiä Suomessa suoritettuja
kolmiomittaustöitä koskevan aineiston.

30. Artikla

Suomen hallitus suostuu varaamaan Uudenkirkon pitäjässä olevassa
Halilan sanatoriossa Pietarin kaupungin ja sen ympäristön asukkaita
varten kymmenen vuoden aikana puolet sairassijoista samoilla ehdoilla
kuin Suomen kansalaisille.

31. Artikla

Rauhansopimuksen voimaanastumisen jälkeen uudistetaan taloudelliset
suhteet sopimusvaltioiden välillä. Tässä tarkoituksessa sopimusvaltiot
asettavat viipymättä rauhansopimuksen voimaanastumisen jälkeen
erityisen, kummankin valtion edustajista muodostetun komitean laatimaan
ehdotuksen molempien maiden välisen kauppasuhteiden järjestämiseksi ja
kauppasopimuksen aikaansaamiseksi.

32. Artikla

Kunnes kauppasopimus saadaan aikaan noudatettavan Suomen ja Venäjän
välisissä kauppasuhteissa seuraavia väliaikaisia määräyksiä, joista
kumpikin sopimusvaltio on oikeutettu sanoutumaan irti ilmoittamalla
siitä kuusi kuukautta sitä ennen vastapuolelle:

1.
Sopimusvaltioiden alueen kautta meneviä kauttakulkutavaroita on
sallittava kuljettaa kaikilla kauttakulkuliikenteelle avatuilla tai
vastedes avattavilla liikenneteillä, noudattamalla niitä määräyksiä,
joita liikenteen järjestämiseen ja kulkulaitosten kuljetuskykyyn nähden
sekä oman maan liikennetarpeen tyydyttämisen ja yleisen turvallisuuden
vuoksi on annettu.

2. Valtion rautateillä ja valtion
laivoilla kauttaulkutavaroista kannettavat rahdit ja muut kysymykseen
tulevat kuljetusmaksut eivät saa olla korkeampia kuin omassa maassa
kuljetettavista samanlaisista tavaroista. Näistä kannettaviin muihin
maksuihin nähden on noudatettava enimmän suositun maan periaatetta.

Jos maksun kantaminen kotimaisten tavaroiden kuljettamisesta Venäjällä
kokonaan lakkautetaan, eivät rahdit Suomesta tulevilta
kauttakulkutavaroilta s aa olla korkeampia kuin ne, joita kannetaan
enimmän suositun maan kauttakulkutavaroista.

3. Tavaroista,
joita lähetetään toisesta maasta toiseen, ei saa kantaa korkeampia
rahteja tai muita kuljetusmaksuja kuin mitkä on määrätty omassa maassa
kuljetettavista samanlaisista kauttakulkutavaroista.

Jos
maksun kantaminen omassa maassa kuljetettavista tavaroista Venäjän
valtion alueella kokonaan lakkautetaan, niin Suomen tavaroista
kannettavat rahdit ja muut kuljetusmaksut eivät saa olla korkeampia kuin
ne, joita kannetaan enimmän suositun maan tavaroista.

4.
Tuonti-, vienti- ja kauttakulkukieltojen asettaminen on molemmin puolin
sallittu ainoastaan yleistä turvallisuutta, terveydenhoitoa,
alkoholipitoisia aineita sekä oman maan talouselämän järjestelyä
koskevan lainsäädännön nojalla.

5. Sopimusvaltiot pidättävät itselleen oikeuden saattaa monopolin alaiseksi eri kauppa- ja teollisuusaloja.

6. Sopimusvaltioiden rahti- ja matkustaja-alukset ovat, noudattamalla
asianomaisessa maassa voimassaolevia tai vastedes säädettäviä tämän
maan aluksia koskevia määräyksiä sekä myös yleisen turvallisuuden
ylläpitämisestä ja tullivalvonnasta johtuvia määräyksiä, oikeutetut
menemään kaikkiin niihin toisen maan satamiin, käyttämään
satamalaitoksia ja kulkemaan niitä toisen maan aluevesiä, sisävesiä,
jokia ja kanavia, jotka on avattu tai vastedes avataan oman maan
aluksille.

Maksut, joita kannetaan toisen maan laivoista ja
niiden lasteista, samoinkuin maksut satamalaitosten käyttämisestä eivät
saa olla korkeampia kuin ne maksut, jota kannetaan enimmän suositun
maan laivoista ja niiden lasteista. Poikkeus näistä määräyksistä
voidaan tehdä rannikkoliikenteeseen ja kalastusaluksiin nähden.
Rannikkolaiva liikenteeksi ei lueta liikennettä Itämeren ja muiden
Venäjää rajoittavien varsinaisten ja sisämerien satamien välillä.
Venäjän kauppa- ja matkustaja-alukset saavat kulkea kaikilla
suomalaisille aluksille avatuilla Suomen aluevesien liikenneväylillä,
ehdolla että noudattavat ulkomaalaisia laivoja varten Suomessa
voimassaolevia luotsausta koskevia määräyksiä.

7. Suomalaiset
luonnon-, kotiteollisuus- ja teollisuustuotteet ovat, niitä Venäjälle
vietäessä, vapautettu kaikista tulli- ja muista tuontimaksuista.

33. Artikla

Sopimusvaltiot ryhtyvät viipymättä rauhansopimuksen voimaanastumisen
jälkeen tarpeellisiin toimenpiteisiin Suomen ja Venäjän välisen
rautatieliikenteen järjestämiseksi siten, että suorannainen liikenne
ilman matkustajain muuttoa tai tavarain uudelleenkuormaamista käy
mahdolliseksi Suomesta Venäjälle ja Venäjältä Suomeen Rajajoen ja
Pietarin välisille ja välisiltä asemilta, Pietarin asema mukaanluettuna,
sekä; ryhtyvät neuvotteluihin molempien maiden rautatieverkkojen
yhdistämisestä ja suoran yhdysliikenteen aikaansaamisesta niiden
välillä.

34. Artikla

Suomen ja Venäjän välinen
posti-, ja lennätinyhteys uudistetaan rauhansopimuksen voimaanastumisen
jälkeen ja on siitä sopimusvaltioiden kesken tehtävä eri sopimus.
Suomen hallitus ei aseta esteitä sille, että Venäjän valtion
yksinomaisesti käytettäväksi luovutetaan vuoden 1946 loppuun saakka
sähkösanomavaihtoa varten ne kolme suorannaista lennätinjohtoa (entiset
N:ot 13, 60 ja 42), jotka kulkevat Suomen alueen yli Rajajoelta
Uuteenkaupunkiin, yhdistäen Pietarin, Tukholman, Newcastlen ja
Frederician kanssa, ja jotka Suomen hallitus sopimuksella 9 päivältä
tammikuuta 1920 on luovuttanut "Det Store Nordiske Telegraf-Selskabin"
käytettäviksi Venäjän sähkösanomavaihtoa varten, ehdolla että sanotun
sopimuksen määräyksiä sähkösanomavaihdon järjestämisestä noudatetaan.
Näiden johtojen käyttämisestä Venäjän hallitus suorittaa Suomen
valtiolle kansainvälisen lennätinliittokirjan ja siihen liittyvän
ohjesäännön määräysten mukaisesti Suomelle itsenäisenä valtion ja
tulevan kauttakulkumaksun, kunnes tämä maksu asianomaisten valtioiden
sopimuksesta joutuu lähettäjän suoritettavaksi. Samoin säilytetään
Venäjän valtiolle yhtä pitkäksi ajaksi ne oikeudet, jotka sillä "Det
Store Nordiske Telegraf-Selskabin" kanssa tekemänsä sopimuksen
perusteella on kahteen, suorannaista lennätinyhteyttä Ruotsin kanssa
välittävään, Uudestakaupungista Grisslehamniin johtavaan kaapeliin.

35. Artikla

1. Venäjällä oleskelevat Suomen kansalaiset ja Suomessa oleskelevat
Venäjän kansalaiset saavat rauhansopimuksen voimaanastuttua palata
kotimaahan, elleivät ole vangittu toisessa maassa törkeästä rikoksesta.

2. Sopimusvaltioiden sotavangit ovat niin pian kuin
mahdollista palautettavat kotimaahansa. Sopimusvaltiot määräävät eri
sopimuksella, missä järjestyksessä heidän palauttamisensa kotimaahan on
tapahtuva.

3. Muut toisen valtion kansalaiset, jotka on
pidätetty sotatilan johdosta taikka valtiollisista syistä, ovat heti
vapautettavat ja ensi tilassa palautettavat kotimaahansa.

4.
Suomen tai Venäjän kansalainen, joka on tuomittu rangaistukseen ennen
tämän rauhansopimuksen allekirjoittamista toisen sopimusvaltion eduksi
tekemästään valtiollisesta rikoksesta tai siitä, että hän on ollut
yhteydessä toisen sopimusvaltion sotajoukkojen tai hallituselinten
kanssa, tai siitä, että hän on tehnyt rangaistuksenalaisen teon
tarkoituksessa toteuttaa kansallisen itsemääräämisoikeuden, vapautetaan
enempää rangaistusta kärsimästä ja lasketaan heti vapaaksi. Jos hän on
sellaisesta rikoksesta syytteessä tai vangittuna, mutta ei vielä
tuomittu, tai jos syytettä häntä vastaan ei vielä ole nostettu, raukeaa
syytösoikeus, olkoonpa hän maan rajojen sisä- tai ulkopuolella, eikä
vastedes sellaista syytettä enää saa panna vireille.

Jos hän
joko samalla tai yksistään on tehnyt itsensä syypääksi muunlaiseen
rikokseen maansa voimassaolevaa valtiollista tai yhteiskunnallista
järjestystä vastaan ja senjälkeen paennut toisen sopimusvaltion
alueelle, nauttikoon sellaisesta rikoksesta kotimaassaan annettua
armahdusta samalla tavalla kuin kotimaahan jääneet syytetyt ja tuomitut
sitä nauttivat.

36. Artikla

Sopimusvaltioiden
väliset diplomaattiset ja konsulaattisuhteet järjestetään heti
senjälkeen kuin rauhansopimus on astunut voimaan. Rauhansopimuksen
voimaanastumisen jälkeen ryhtyvät sopimusvaltiot laatimaan sopimusta
konsuliedustuksesta.

37. Artikla

Rauhansopimuksen
toimeenpanemista varten samoinkuin sellaisten julkis- ja
yksityisoikeudellisten kysymysten ratkaisemista varten, joihin
rauhansopimus voi antaa aihetta, asetetaan heti voimaanastumisen jälkeen
suomalais-venäläinen sekakomitea, joka on oikeutettu keskuudestaan
asettamaan alajaostoja aluekysymysten käsittelyä, taloudellisten
suhteiden järjestämistä, sotavankien ja pakolaisten vaihtoa sekä tarpeen
vaatiessa muitakin asioita varten. Tässä artiklassa mainitun komitean
kokoonpano ja työjärjestys määrätään vastedes tehtävällä sopimuksella.
Kunkin alajaoston tehtävät, oikeudet ja velvollisuudet määrätän
erityisellä ohjesäännöllä, jonka komitea vahvistaa. Milloin alajaostossa
päätöstä ei saada aikaan sen vuoksi, että äänet käyvät vastakkain
tasan, siirretään kysymys komitean täysi-istunnon ratkaistavaksi. Jos
komiteassakin äänet käyvät tasan, siirretään kysymys hallitusten
ratkaistavaksi.

38. Artikla

Tätä rauhansopimusta on
laadittu suomen-, ruotsin- ja venäjänkieliset kappaleet ja ovat kaikki
tekstit yhtä todistusvoimaisia. Samalla kun rauhansopimuksen
ratifioidut kappaleet vaihdetaan allekirjoittavat sopimusvaltiot rauhan
sopimuksen ranskankielisen tekstin, joka myös on todistusvoimainen.

39. Artikla

Tämä rauhansopimus on ratifioitava. Ratifioitujen kappalten vaihto
tapahtuu Moskovassa. Rauhansopimus astuu lailliseen voimaan heti kun
ratifioitujen kappalten vaihto on tapahtunut. Vakuudeksi ovat kummankin
sopimusvaltion valtuutetut tämän rauhansopimuksen allekirjoittaneet ja
sineteillään vahvistaneet. Alkuperäinen on laadittu kahdessa
kappaleessa kullakin kielellä ja allekirjoitettu Tartossa lokakuun
neljäntenätoista päivänä vuonna tuhatyhdeksänsataakaksikymmentä.

J. K. Paasikivi
(L.S.)
J. H. Vennola
Alexander Frey

(L.S.)
(L.S.)

R. Walden
Väinö Tanner

(L.S.)
(L.S.)

Väinö Voionmaa
Väinö Kivilinna

(L.S.)
(L.S.)