A.V.Ervastin matka Petsamoon 1884
Kohtaaminen monikansallisen Petsamon kanssa
Johdanto
A.W. Ervasti matkusti Petsamoon vuonna 1884 osana laajempaa tutkimusmatkaa Vienan Karjalaan ja Jäämeren rannikolle. Hän halusi nähdä omin silmin Petsamonvuonon, jonka hän tunsi lähinnä Friisin aiemmasta matkakertomuksesta. Ervastin odotuksena oli kohdata autio rannikko ja jälkiä entisestä luostarista – mutta todellisuus yllätti.
Yllätys: asutusta ja elämää
Jo Pummangissa Ervasti kuuli, että Petsamonvuono ei ollutkaan asumaton. Perillä hän kohtasi monikansallisen yhteisön: ryssiä, karjalaisia, suomalaisia, lappalaisia, kolttia ja norjalaisia. Hän kuvasi aluetta "miniatyyrissä samaksi kuin varsinaisella löytöretkeilijällä".
Väestö ja kylät
- Koltan kylä: 13 taloa, noin 70 kreikanuskoista lappalaista. Poroja, lampaita, lohen- ja turskanpyyntiä. Kesäisin asuttiin turvekodissa vuonon rannalla.
- Monasterin kylä: 16 taloa + pappila, 87 henkeä. Karjaa ja veneitä, venäläinen kirkko joen itäpuolella.
- Karjalan kylä: 13 taloa, 81 karjalaista. Nautakarjaa, lampaita, noin 80 poroa, useita pyytöveneitä.
- Kakarkan kylä: 4 taloa, 17 luterilaista lappalaista. Karjaa ja veneitä.
- Parkkina: 2 taloa, 15 henkeä. Karjaa ja veneitä. Hra Dahlilla myös jähintapainen alus (tetrinki).
- Iivananmutka: 2 taloa, toistakymmentä henkeä. Karjaa. Emäntänä Mikulaisen sisar, "komea, reipas ihminen".
- Trihvananniemi: 4 taloa, 18 lappalaista. Karjaa, ei tietoa veneistä.
Päätelmä
Ervastin matkakertomus osoittaa, että Petsamonvuono ei ollut tyhjä eikä syrjäinen, vaan elävä ja monimuotoinen yhteisö. Hänen havainnoissaan yhdistyvät tilastollinen tarkkuus ja kulttuurinen uteliaisuus. Matka ei ollut vain tutkimusretki – se oli kohtaaminen toiseuden ja oman maan mahdollisen tulevaisuuden kanssa.