Sotavankeus vai siviiliinternointi? – tarkennus käsitteeseen
Internointi ei ole sotavankeutta – sodan aikaisen vankeuden tarkennus
Sodan oloissa tapahtuva siviilien haltuunotto on terminologisesti herkkä aihe. Vaikka kokemuksena vankeus voi olla raskas ja epäoikeudenmukainen, sotavankeus ei ole oikea termi silloin, kun kyse on siviileistä.
Sotavangin asema koskee asevoimien jäseniä, jotka ovat joutuneet vihollisen haltuun aseellisen konfliktin aikana. Siviilit eivät kuulu tähän määritelmään. Heidän siirtämisensä pois sotatoimialueelta tai pidättäminen turvallisuussyistä kuuluu internoinnin piiriin.
Internointi on sodan aikainen toimenpide, jolla pyritään estämään siviilien joutuminen vaaraan tai vaikuttaminen sotatoimiin. Se voi olla laillinen, mutta ei oikeuta epäinhimilliseen kohteluun. Internoidut siviilit eivät ole sotavankeja, eivätkä kuulu sotavankisopimusten suojeluun.
Petsamon talvisodan yhteydessä tapahtuneet siirrot, kuten Kalastajasaarennon asukkaiden kuljetus Hiipinään, ovat esimerkkejä internoinnista. Kokemus oli raskas, mutta terminologisesti kyse ei ollut sotavankeudesta.
Tällä sivustolla käytetään täsmällisiä käsitteitä, jotka kunnioittavat sekä kokeneiden ihmisten muistoa että historiallista tarkkuutta. Siksi puhumme internoinnista, sodan aikaisesta siirrosta tai haltuun joutumisesta, kun kuvaamme siviilien kohtaloa.