Talvisodan rauhaja sen kovat ehdot - tausta ja muistin alku
Rauha ja sen kovat ehdot – tausta ja muistin alku
Talvisota ei alkanut tyhjästä. Syksyllä 1939 Neuvostoliitto esitti Suomelle vaatimuksia, jotka koskivat Karjalankannasta, Suomenlahden ulkosaarten vuokraamista ja Petsamon Kalastajasaarennon osuutta. Neuvottelut käytiin Moskovassa, ja niitä johti Suomen puolelta J. K. Paasikivi, Neuvostoliiton puolelta V. M. Molotov.
Neuvostoliitto perusteli vaatimuksiaan Leningradin turvallisuudella ja pelolla siitä, että ulkovallat käyttäisivät Suomen aluetta hyökkäykseen. Vastineeksi Suomi olisi saanut alueita Itä-Karjalasta. Neuvottelut kariutuivat, ja marraskuun lopussa Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen.
Petsamon kannalta vaatimukset koskivat erityisesti Kalastajasaarennon Suomen puoleista osuutta. Vaikka alue oli pieni, sen strateginen sijainti Jäämeren rannalla teki siitä kiinnostavan. Sodan jälkeen Petsamo menetettiin kokonaisuudessaan Moskovan rauhassa 1940 ja lopullisesti Pariisin rauhassa 1947.
Tämä osio kertoo rauhan ehdoista – siitä, mitä vaadittiin, mitä menetettiin ja miten muisto niistä elää. Se ei ole poliittinen analyysi, vaan muistin alku. Jokainen karttaviiva ja sopimuslauseke jätti jäljen, joka näkyy myös muistelujen sävyssä.
�� Lähteet: Wikipedia: Talvisodan tausta, Yle: Aluevaatimuksia ja valelaukauksia, Peda.net: Neuvostoliiton aluevaatimukset
Kalastajasaarennon geopoliittinen paino – kysymys, joka ei katoa
Miksi Neuvostoliitto halusi Kalastajasaarennon juuri ennen talvisotaa? Miksi sen menetys rauhansopimuksessa tuntuu yhä alastomalta, vaikka alue oli pieni ja syrjäinen?
Kun katsotaan kauas taaksepäin – ensimmäiseen maailmansotaan, Venäjän vallankumoukseen ja saksalaisten pyrkimyksiin päästä Liinahamariin – alkaa hahmottua jatkumo, jota ei aina tunnisteta. Englantilaiset estivät saksalaisia, mutta kiinnostus ei kadonnut. 1920-luvulla saksalaiset yrittivät ostaa tai vuokrata Kalastajasaarennon kalasatamaksi. Suomen valtio torjui hankkeen, mutta Jäämeren Kala Oy syntyi paikallisten kalastajien kanssa. Oliko tämä alkusysäys sille, että Neuvostoliitto näki alueen porttina ulkovaltojen vaikutukselle?
Asiantuntijat sanovat: ei, sillä Neuvostoliitto vuokrasi saksalaisille Litsavuonon. Mutta oliko se hämäystä – pussinperä, johon ei voinut perustaa laivastotukikohtaa? Kalastajasaarennon sijainti oli toista: suora yhteys Jäämerelle, jäätymätön satama, symbolinen reitti.
Kun rauha tuli, Kalastajasaarento menetettiin. Ensin Moskovassa 1940, lopullisesti Pariisissa 1947. Mutta kysymys ei kadonnut: miksi juuri se? Miksi juuri silloin? Tämä osio ei vastaa, vaan antaa tilaa kysymykselle.
�� Lähteet: Wikipedia: Liinahamari, Yle: Aluevaatimuksia ja valelaukauksia, Seura: Jäämerentie Petsamoon