Onnenlintu on kuollut esittely ja arvosteluja

Alba Kuittinen (o.s. Hedman), 1899-1979, syntyi Kuopiossa. Jo
koulutyttönä hän hankki omia tuloja isänsä asianajotoimistossa kirjoittamalla
puhtaaksi kauniilla käsialallaan asiakirjoja. Sitten hän suoritti kaupallisen
koulutuksen ja avioitui 19-vuotiaana metsänhoitaja Eino Kuittisen kanssa.

Perhe muutti paljon miehen työn perässä ja tutuiksi tulivat
Joensuu, Lahti, Kemi, Kittilä. Inari ja lopulta Petsamo, jossa 6-lapsinen perhe
viihtyi hyvin. Eino oli metsänjoitajavirkansa ohessa mukana kunnalliselämässä
ja Alba-äiti toimi paikallisten lottien puheenjohtajana.

Sota ajoi kuitenkin heidät evakkoon.

Isä-Eino sai Kuivaniemen hoitoalueen aluemetsänhoitajan viran
Iistä.

Vielä kerran tuli muutto, kun eläkevuodet veivät heidät Ouluun.

Alba-äiti rentoutui kirjallisuuden parissa. Erityisesti
suosikkeina olivat jännitysromaanit ja Agatha Christie. Hän myös kirjoitti itse
ympärillään kokemistaan asioista. Näin syntyi myös jännitysromaani
"Onnenlintu on kuollut", jonka hän viimeisteli Oulun vuosina.

(Tämän katsauksen Alban elämästä kertoi hänen tyttärensä Outi
Mäenpää)


Kirja-arvosteluja:

Murha tunturilla sekoittaa
petsamolaiskylän elämää


A.Valkeameri
(Alba Kuittinen): Onnenlintu on kuollut, toimittajat Leila Sert (os.Kuittinen)
ja Topi Kunnari, Kemi 2023

Petsamoon sijoittuvalla rikosromaanilla ”Onnenlintu on kuollut” on pitkä syntyhistoria. Petsamossa 1930-luvun loppuvuosina virkaansa hoitaneen metsähoitaja Eino kuittisen vaimo Alba harrasti monenlaista kirjallisuutta ja aloitti siellä myös nyt postuumisti
julkaistun kirjansa kirjoittamisen. Lopullisen muotonsa kirja sai Oulussa, missä Kuittiset viettivät eläkevuosiaan. Kirjan julkaiseminen kuitenkin viivästyi, mutta nyt kirja on saanut painoasun ja on siis kaikkien meidän luettavissa.

Kirjassa selvitetään tunturissa tapahtunutta murhamysteeriä ja sitä tutkineilla paikallisilla poliiseilla on monta juonen pätkää kerittävänään. Ratkaisuja lukijan on vaikea päätellä tai
ennustaa tutkinnan edetessä, niin monta henkilöä on epäilyksen alaisena, niin monella on ollut motiivi ja mahdollisuus suorittaa surmatyö.

Kirjan kieli ja lauserakenteet ovat todella kiehtovia ja monivivahteisia. Ne sisältävät paikallista
murresanastoa, kirjailijan omia kieli- ja mielikuvia ja myös vielä nykypäiväänkin ajoittuvia kliseitä.

Kirjassa on ainekset ihan kelpo salapoliisiromaanille. Lukukokemus on viihdyttävä, vaikka toisaalta Petsamo ja petsamolaisuuskaan eivät kirjassa nouse kovin voimakkaasti ”näyttämölle”.

Esko Vuorisjärvi